Olin luvannut kirkossa kertoa/lukea perhejumalanpalveluksessa lapsille kertomuksen. Kirkkoon tullessani (jo vähän viimetipalla) huomasin kuitenkin, että kertomus oli koko jumalanpalveluksen ydin eli "saarna". Tuossa vaiheessa asiaa oli kuitenkin myöhäistä surra, vaikka takaraivossa jyskyttikin tunne kiireisestä valmistautumisesta tai sen vähyydestä.
Jumalanpalveluksen jälkeen sain positiivista palautetta kertomuksesta, joka oli minulle voimakas saarna Jumalan armosta, vaikka kertomus puhuikin taivaasta. Jumala kantaa minua kiireineni ja varjelee minua liioilta paineilta, kun vain annan hänelle mahdollisuuden.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti