Vaari-riemua

Meille tuli tänään vaari kylään ja nassikka sai siitä niin paljon energiaa, että ihan oli pakko juosta ja hyppiä pitkän aikaa ja päiväunille nukahtaminen oli kovin vaikeaa. Taitaa tuossa isovanhempien ja lastenlasten välissä kulkea iso tukku energiaa molempiin suuntiin.

Lapsen usko palkitaan

Eilen kävelyllä ollessamme nassikka halusi mennä metsään etsimään mustikoita. Äitinä minun piti tietysti kertoa, että talvella ei metsässä kasva mustikoita, sitten ensi kesänä taas... Puuhailin siinä sitten omiani, kun vähän matkan päästä alkoi kuulua vaativa ääni "Pois, pois!" Menin paikalle katsomaan, mistä oli kysymys. Nassikka siellä yritti repiä hanskoja käsistään, jotta voisi poimia suuhunsa muutaman pakkasen pureman puolukan.

Mittausten päättäjäiset

Eilen illalla vietimme työporukalla yhden työlään mittausprojektin päättäjäisiä. Tosin mittaukset kestävät vielä muutaman viikon ja minun osalta työläämpi osuus alkaa vasta myöhemmin, mutta Amerikan vieraamme lähtee tämän viikon lopussa ehtiäkseen kiitospäiväksi kotiin. Eilen kuitenkin kävimme yhdessä syömässä herkullista ruokaa ja pidettiin muutamia kiitospuheita ja vaihdettiin pieniä kiitoslahjoja. Jäin miettimään olisimmeko suomalaisporukalla viettäneet samanlaista mukavaa, leppoisaa iltaa tiiviin työrupeaman jälkeen... Olisko tässä jotain opittavaa?

Lounas punatulkkujen kanssa

Punatulkut olivat herkuttelemassa lumisessa vaahterassa, kun me nassikan kanssa lounastimme keittiössä ikkunan toisella puolella. Punarintaiset linnut näyttivät mukavan raikkailta lumisessa puussa.

Nina Åström Trio

Upeaa musiikkia täydestä sydämestä.

SOUL REBOOT

Perjantain ja lauantain ohjelma on mennyt oikein hyvin. Ilman pahempia sähläyksiä. Kiitos kaikille mahtitalkoisiin osallistuneille. Nuorten ohjelmaa on mukava tehdä yhdessä.

Armahtava parkkipirkko

Pysäytin kiireessä hetkeksi invapaikalle tienvarteen soittaakseni lyhyen puhelun. Väärinkäytin invapaikkaa todennäköisesti ensimmäistä kertaa elämässäni ja heti jäin kiinni itseteosta. Liikenteenvalvoja oli kuitenkin armollinen ja jätti sakon kirjoittamatta.

Maamola

Meillä on jo jonkin aikaa aina välistä heitelty ilmaan hitusella vaatimusta maustettua hokemaa "maamolaan, maamolaan, ...". Ja niinpä sunnuntaina kärräsin nassikan maamon ja vaarin hoteisiin aina torstai-iltaan asti. Järjestely vapauttaa meidät täällä kotona osallistumaan täysipäiväisesti työntekoon, SOUL REBOOT -organisointiin, kavereiden muuttoon, yms. askareisiin.

Kaunis kiitos maamolle ja vaarille nassikan hoidosta jälleen kerran.

Vierasparkkipaikka

Tänä aamuna perheen logistiikan kannalta oli kätevintä, että minä menin autolla töihin. Eilisten kahvipöytäkeskustelujen perusteella ajattelin saavani auton helposti parkkeerattua työpaikalleni. Toimistoni sijaitsee kaupunkikiinteistössä, jonka pihalla meidän toimiston väelle on varattu vain 3 parkkipaikkaa joten normaali päivinä ei parkkipaikasta juuri kannata haaveilla. Nyt kuitenkin arvioin toisin, kun suurin osa toimiston väestä on ollut syyslomalla ja usea jutteli eilen olevansa perjantain matkahommissa. Kävi kuitenkin niin, että aamun räntäsateessa me kaikki 4 toimistoon tullutta olimme ajatelleet samoin - tänään varmaan auto mahtuu pihalle parkkiin. Minulle riitti onneksi vielä tilaa taloyhtiön vieraspaikalla.

SOUL REBOOT suunnittelu

Tapahtuman suunnittelussa mukana oleminen on kivaa.

Saarna armosta

Olin luvannut kirkossa kertoa/lukea perhejumalanpalveluksessa lapsille kertomuksen. Kirkkoon tullessani (jo vähän viimetipalla) huomasin kuitenkin, että kertomus oli koko jumalanpalveluksen ydin eli "saarna". Tuossa vaiheessa asiaa oli kuitenkin myöhäistä surra, vaikka takaraivossa jyskyttikin tunne kiireisestä valmistautumisesta tai sen vähyydestä.
Jumalanpalveluksen jälkeen sain positiivista palautetta kertomuksesta, joka oli minulle voimakas saarna Jumalan armosta, vaikka kertomus puhuikin taivaasta. Jumala kantaa minua kiireineni ja varjelee minua liioilta paineilta, kun vain annan hänelle mahdollisuuden.

Kukka parvekkeella

Meidän parvekkeella kukoistaa sitkeä köynöskukka, joka ei vielä ole säikähtänyt pakkasöitäkään. Kukka, jonka lajia en edes tiedä, saa minut hymyilemään vähintään kerran päivässä.

Parveke

Tänään olimme nassikan kanssa aamupäiväulkoilulla parvekkeella. Nassikka ei ollut ollenkaan (enkä minäkään juuri) innostunut uloslähdöstä katsottuaan ikkunasta märkiä puita, joita tuuli ansiokkaasti riepoitteli. (Nassikka ei ole oikein nauttinut ulkoilusta tuulisilla säillä.) Mutta, kun mainitsin mahdollisuudesta ulkoilla parvekkeella, oli suhtautuminen aivan päinvastainen. Ja mikä parasta, saimme ulkoilun ohessa kerättyä hyvin työnsä tehneet tomaatit parvekkeelta bioroskiin. Onnistuimmepa vielä tuomaan yhden vihreän tomaatin sisätiloihin odottelemaan punastumista. Mahtaakohan onnistua?

Hyvä koulutuspäivä

Olin tänään Helsingissä CSC:n (IT Center for Science) järjestämässä koulutustilaisuudessa ja jälleen kuten jo niin useasti aiemminkin CSC:n kursseilla koin annin hyödylliseksi. Tosin muistiin panoihin tuli paljon sellaisia merkintöjä kuten, ota seltää tästä, hanki lisää tietoa tuosta ja päiviä tietosi siitä.

Pastorin tekstiviestit

Pastorillamme on tapana lähettää seurakuntalaisille tekstareilla tietoa siitä, mitä seurakunnassa tapahtuu. Eilen pastorin tekstari säästi meidän olemasta oikeassa paikassa väärään aikaan. Kiitokset pastorille tekstaripalvelusta.

Makeat aamu-unet

Ihana mieheni nousi tänä aamuna ritarillisesti klo 6 leikkimään nassikan kanssa. Nassikalla unet loppuivat ainakin äitin ja isin mielestä aivan kesken jo pian klo 5 jälkeen. Syynä lienee mm. eiliset pitkät päiväunet.

Kotiäidin työtapaturma

Tämä tapahtui eilen. Nassikan nukuttua pari tuntia päiväuniaan ajattelin, että pian voisi olla aika herätä. Kapusin nassikan viereen omalle unipaikalleni ja aloin hitaasti vetää nasikkaa untenmailta tähän hetkeen. Nassikka hitaana herääjänä kurkisti äitiä ja käänsi kylkeä, joten ajattelin suoda hänelle vielä pienet nokoset (n. 5-10 min) ja itsekin sen aikaa lepuuttaa silmiäni. Ja kuinkas ollakaan heräsimme tuntia myöhemmin, nassikka 3½ tunnin päiväunilta ja minä tunnin nokosilta. Eilen en olisi osannut ilman vahinkoa levätä riittävästi.

Reilu pomo

Minulla on reilu pomo, joka haluaa tehdä asiat niinkuin ne kuuluu. Esim. ilmoittaa työntekijälle henkilökohtaisesti häntä koskevista asioista ennen kuin niistä puhutaan julkisesti. Siinäkin tapauksessa, että asiat ovat myönteisiä. Pitäisi olla itsestään selvältä, mutta läheskään kaikissa työyhteisöissä näin ei ole.

Tehokas lääkäri

Varatessani aikaa lääkärille sain sen käsityksen, että varatulla ajalla lääkäri ehtii vain katsastaa onko hiusteni joukossa piileskelevä luomi poistamisen arvoinen. Mutta kuinkas ollakaan, kaikki kävi käteveästi samalla kertaa. Luomi ja tuppo hiuksia jäi terveyskeskukseen ja vaihtokaupassa sain pari tikkiä päähän ja pussillisen haavanhoito tarvikkeita kotiin.

Normaali kasvu

Kävimme tänään nassikan kanssa 1,5 v lääkärissä. Oli oikein mukavaa, kun ei ollut mitään ongelmia, joista keskustella. Nassikalle oli tuskallisinta irroittautua äidin tai isin sylistä siksi aikaa, että saatiin mitattua pituus ja paino.

Maamo nassikan hoitajana

Tänään olen erityisen kiitollinen, ettei minun ole tarvinnut viedä nassikkaa hoitoon mihinkään suureen lapsiryhmään vaan maamo (äitini) on hoitanut nassikkaa kotona.
Tänään muskari oli jätettävä väliin, koska viime viikolla muskarissa kiljahdelleen lapsen pelkkä näkeminen alkoi itkettää nassikkaa.

Jalanjäljissä koulutus

haukkasi koko viime viikonlopun, mutta oli rentouttavaa ja innostavaa. On kiva olla mukana suunnittelemassa Jyväskylän adventtikirkkoon toimintaa, jonka tavoitteena on kasvattaa lapsista, heidän vanhemmistaan (tai muista lähiaikuisista) ja koko seurakunnasta Jeesuksen opetuslapsia. Jalanjäljissä toimintaa on Suomessa jo Aitolahdessa Tampereella ja monessa adventtikirkossa ulkomailla nimellä K.I.D.

Makeat iltaunet

On hämmentävää mutta samalla ihanaa herätä illalla ja huomata nukahtaneensa nassikan viereen tätä nukuttaessa. Olo jää positiiviseksi, jos voi vain käydä pesemässä hampaat, riisuutua ja pujahtaa takaisin unten maille.

Itsenäinen iltalenkki syyssäässä

On vapauttavaa, kun nassikka hyväksyy ilman mutinoita myös isin nukuttajakseen.

Kotimaiset omenat

... ja ystävällinen työkaveri, joka jakaa auliisti omastaan meille muille omenapuittomille.

Rakas mieheni

... jo 6 vuoden ajan.

Maamo ja Vaari

Vanhemmistani ja vanhemmilleni olen kiitollinen lukemattomista asioista, mutta tänään erityisesti nassikan viikonloppuhoidosta. Olipa ihanaa jättää hymyilevä ja iloisesti heiluttava pikkumies maamon ja vaarin luo muutamaksi yöksi. Muutama katkoton, hyvin nukuttu yö piristänee enemmän ja vähemmän uupuneen äidin oloa kummasti.

Pari kassillista vaatteita

Tänään sain sukulaisilta pari kassillista käytettyjä vaatteita ja muutaman parin kenkiä, jotka odottavat nassikan kasvua seuraavaan sesonkiin tai ehkä vielä siitäkin seuraavaan. Näistä kasseista voi iloita vielä useana päivänä.

Nassikka

Nassikka vyöryy koko puolitoista vuotiaan elämän innolla, hellyydellä ja vaihtelevalla tunneskaalalla äidin yli, läpi ja ympäri ravistellen pölyt mielen syövereistä ja herätellen äidin uudelleen mukaan elämän yksinkertaisuuteen.

Kiitollisuus digiksi

Täten aloitan kiitollisuus blogin. Idea ei ole omani vaan luin tässä John Naishin kirjaa Rittää jo, jossa kirjoittaja mainitsi Clare Grantin kiitollisuus-blogista (Three Beautiful Things) ja ajattelin, että minäkin voisin, mutta suomeksi (Grant kirjoittaa englanniksi). Kirja oli muuten kiinnostava kannanotto yltäkylläisyyden eltaannuttavasta vaikutuksesta, vaikka kirjoittajan maailmankuvaa ja syy-seuraussuhteita en monin paikoin jaa.

Viimeinen potku blogin aloittamiseen tuli Suur-Jyväskylän Lehden (tämän päiväinen nro) artikkelista "Kiitollisella on pidempi ja onnellisempi elämä". Ajattelin, että blogi vois olla hyvä tapa viljellä kiitollisuutta. Katsotaan miten käy...